Optioiden perusteet ja positiot

Artikkelissa käydään läpi:

• Optioihin liittyvät perustermit
• Positiot optioissa
• Optioyhdistelmät

Optioihin liittyvät perustermit

Kuten edellä jo mainittiinkin, artikkelissa käytetään pizzakuponkeja havainnollistamaan optioiden toimintaa. Pizzaa voi myydä ja ostaa, ja esimerkeissä kohde-etuutena (underlying) onkin siis pizza. Kohde-etuudella tarkoitetaan tuotetta (rahoitusmaailmassa arvopaperia tai raaka-ainetta), johon johdannainen pohjautuu. Pizzakuponki on johdannainen (derivative), sillä kauppaa ei käydä suoraan itse pizzalla, vaan sijoitustuotteilla, eli pizzakupongeilla, joita voi myydä tai ostaa näkemättä itse pizzaa ikinä.

Koska pizzakuponki on johdannainen samalla tavalla kuin optio on, sen hinnan perustana toimii pizzan markkinahinta. Koska itse pizzakuponkeja ei voi syödä, niillä on arvoa vain, jos niillä voi saada parempaa tuottoa pizzan myynnissä tai ostamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on halvempaa ostaa pizza sen markkinahintaan ilman kuponkia, ei kupongilla ole arvoa. Tällaisessa tilanteessa kupongin vanhentuessa se vanhentuu arvottomana.

Sopimus

Optioilla on aina myyjä ja ostaja. Pizzakupongeilla on myös aina henkilö joka sen tarjoaa, ja henkilö jolla kuponki on. Nämä henkilöt vastaavat siis myyjää ja ostajaa. Se, joka on ostanut kupongin, saa itse päätttää käyttääkö hän kuponkia. Samalla tavalla option ostajan ei ole pakko käyttää optiota. Kuitenkin, jos kupongin haltija tulee vaatimaan pizzaa sovittuun hintaan, on myyjän pakko myydä se sovitulla hinnalla. Tästä johtuen option myyjä ja ostaja ovat erilaisessa asemassa. Option myyjästä käytetään usein nimitystä kirjoittaja (writer). Hän myy, eli kirjoittaa option.

Option suhde markkinahintaan (moneyness)

Optioilla (ja pizzakupongeilla) on sovittu hinta, eli niin sanottu ”strike price” tai ”exercise price”, jolla kohde-etuutta voidaan ostaa tai myydä. On olemassa kolme erilaista suhdetta kohde-etuuden markkinahinnan ja strike pricen välillä:

• At-the-money: pizzan markkinahinta on sama kuin option strike price, eli hinta jolla pizzaa voidaan ostaa kuponkia käytettäessä.
• Out-of-the-money: pizzan voi ostaa halvemmalla ilman kuponkia kuin sitä käyttämällä. Toisin sanoen optio on arvoton.
• In-the-money: pizzan markkinahinta on korkeampi kuin kupongin oikeuttama hinta. Tästä johtuen kupongilla on arvoa. Sen arvo on erotus markkinahinnan ja strike pricen välillä. Toisin sanoen, ostaja saa alennuksen käyttämällä kupongin.

In-the-money ja out-of-the-money tilanteet riippuvat näkökulmasta. Kun kupongin omistaja saa alennuksen, häviää sen myyjä saman verran. Yllä olevat esimerkit ovat ostajan näkökulmasta, ja vastaavat tilanteet myyjän näkökulmasta on kuvailtu artikkelin viimeisessä, positioita käsittelevässä kappaleessa.

Erääntyminen

Sekä pizzakupongeilla että optioilla on erääntymispäivä. Tällä tarkoitetaan viimeistä päivää, jolloin kuponkia voi käyttää pizzan ostamiseen tai myymiseen. Vaihtoehtoisesti optio vanhentuu arvottomana. Optioiden toteutustyylejä on olemassa kahdenlaisia. Amerikkalaisen toteutustyylin option voi toteuttaa milloin tahansa ennen sen erääntymistä. Eurooppalaisen toteutustyylin option voi toteuttaa vain sen erääntymispäivänä. Amerikkalaisen toteutustyylin pizzakupongin omistajan ei siis tarvitse odotella nälkäisenä, mutta europpalaisen toteutustyylin pizzakupongin omistajan täytyy. Eri tyyppiset optiot eivät kuitenkaan kerro mitään siitä, millä mantereella yritys on, tai mistä pörssistä optio on ostettu. Toisin sanoen, myös Euroopassa myydyt optiot ovat yleensä toteutustyyliltään amerikkalaisia optioita. Lue lisää optioiden vanhentumisesta.

Preemio ja hinta

Optioiden ostaja joutuu aina maksamaan preemion, joka on toinen sana option hinnalle. Preemio muuttuu jatkuvasti kohde-etuuden markkinahinnan muuttuessa, toisin sanoen pizzakupongin hinta muuttuu jatkuvasti pizzan hinnan muuttuessa. On olemassa erilaisia muuttujia jotka vaikuttavat preemioon, ja niille on nimitetty kreikkalaiset kirjaimet symboloimaan niitä. Suurimmat muuttujat ovat vanhentumiseen jäljellä oleva aika, volatiliteetti, korkotaso ja se, miten kaukana strike price on markkinahinnasta. Lue lisää kreikkalaisista kirjaimista optioissa.

Yleisesti, kun on todennäköisempää että optio vanhenee niin että sillä on arvoa, on se luonnollisesti kalliimpi. Tällöin option preemio nousee kun volatiliteetti nousee, jäljellä oleva aikaa erääntymiseen kasvaa tai optio siirtyy lähemmäksi in-the-money tilannetta. Lue lisää optioiden volatiliteetista.

Kertoja (multiplier)

Miksi ostaa yksi pizza kerrallaan jos voi ostaa 100? Pizzan suhteen tämä ei todellisuudessa välttämättä ole realistinen esimerkki, mutta johdannaisten kohdalla se on. Useimmilla optioilla on kertojana 100, mikä tarkoittaa, että yhdellä optiolla voi ostaa tai myydä 100 osaketta. Optioihin liittyykin vahvasti velkavivun käyttö, joka yleisesti vahvistaa joko voittoja tai tappioita. Optioiden maksimaalisista tappioista löytyy lisää tietoa positioita käsittelevästä kappaleesta. Kertoja 100 on tyypillinen osakeoptioille, mutta esimerkiksi indeksioptioilla kertoja voi vaihdella. Esimerkiksi ESTX50 indeksioption kertoja on 10.

Selvitysmetodi (settlement method)

Tässä kappaleessa indeksioptioita käydään läpi hieman tarkemmin selvitysmetodin kautta. Kun osakeoptio toteutetaan, silloin ostetaan tai myydään kohde-etuutta, esimerkiksi pizzaa. Tällöin pizza kirjaimellisesti vaihtaa omistajaa. Indeksioptioiden tuotot selvitellään sen sijaan käteisellä. Olisi hyvin epäkäytännöllistä myydä tai ostaa kaikkia osakkeita S&P 500 -indeksistä, joten strike pricen ja indeksin markkina-arvon erotus siirretäänkin siis käteisellä, eli indeksioptioiden toteutuksissa itse kohde-etuudet eivät vaihda omistajaa.

Alta löytyy esimerkki option kuvauksesta, joka sisältää kaikki yllä mainitut termit.

Positiot optioissa

Kuten mainittu, optiokaupoissa on aina kaksi osapuolta: myyjä ja ostaja. Ostaja on aina niin sanotussa long-positiossa, kun taas myyjä on short-positiossa. Lisäksi, optioita on olemassa kahta eri tyyppiä. Call-optio antaa oikeuden ostaa kohde-etuutta, kun taas put-optio antaa oikeuden myydä sitä. Kaiken kaikkiaan erilaisia positioita on siis yhteensä neljä.

Muistutuksena vielä: option myyjällä on velvollisuus toimia kupongin mukaan, eli toimittaa ostajalle kohde-etuus sovittuun hintaan, kun taas ostajan ei ole pakko käyttää sitä.

Long call

Long call -positio on todennäköisesti kaikista selkein ymmärtää, sillä se toimii periaatteessa samalla tavalla kuin pizzakupongin hallussa pitäminen. Tässä positiossa ostajalla on oikeus ostaa kohde-etuutta strike price -hintaan jos optio on in-the-money tilanteessa. Esimerkiksi jos kupongin hinta on 50 senttiä, ja sillä voi ostaa pizzan 10 euron hintaan, se kannattaa käyttää silloin, kun pizzan markkinahinta on yli 10 euroa. Koska kupongista piti maksaa 50 senttiä, on saavutettu voitto siis: säästetty hinta – kupongin hinta (preemio).

Alta löytyy esimerkkikuvaaja long call -option tuotosta. Sen strike price on 9 euroa, mutta, koska option myyjä haluaa siitä korvauksen, joutuu ostaja maksamaan 10 senttiä. Tällöin ostaja tekee voittoa jos osakkeen hinta nousee yli 9,10 euron.

Periaatteessa osakkeen hinta voi nousta rajattomasti, joten long call -position maksimaalinen tuotto on rajaton. Toisaalta maksimaaliset tappiot rajoittuvat vain optiosta maksettuun preemioon, sillä option erääntyessä niin, ettei sillä säästä kohde-etuutta ostaessa, on se arvoton.

Long put

Call-optio (osto-optio) antaa oikeuden ostaa, ja put-optio (myyntioptio) oikeuden myydä. Esimerkin kautta selitettynä tämä tarkoittaa, että jos haluaa myydä pizzaa, on hienoa jos sen voi myydä 10 euron hintaan vaikka normaali hinta on 5 euroa. Juuri näin put-optio toimii. Long put -positio muuttuu sitä arvokkaammaksi, mitä alemmaksi markkinahinta putoaa suhteessa strike priceen. Myös put-optioissa huomioidaan maksettava preemio laskettaessa voittoja tai tappioita. Alla olevassa kuvaajassa strike price on 8,5 euroa, ja positio tuottaa voittoa kun preemio on katettu. Put-optioiden luonteesta johtuen niitä voi verrata vakuutuksen ostamiseen.

Ostetun put-option tappiot ovat samalla tavalla rajoitettuja kuin call-optionkin. Sijoittaja voi siis hävitä vain maksetun preeemion verran. Toisaalta, koska osakkeen hinta ei voi pudota nollaa alemmaksi, ovat myös potentiaaliset voitot rajalliset. Alla olevassa kuvaajassa maksimaaliset voitot ovat vähän yli 100 USD:ta. Myyjän ei kannata käyttää oikeutta myydä tiettyyn hintaan, jos saman tuotteen voisi ilman oikeutta myydä kalliimmalla. Tästä johtuen put-optiot erääntyvät arvottomina jos markkinahinta korkeampi kuin strike price. Jos pizzan voi myydä 15 eurolla, ei sitä kannata väkisin myydä 10:llä.

Short call

Short-positiossa oleva sijoittaja on lyhyeksi myynyt option. Kaupankäynti optioilla on nollasummapeli, joten option myyjälle kaikki yllä mainitut tilanteet toimivat päinvastaisella tavalla, ja kuvaajat näyttävätkin niiden peilikuvilta. Toisin sanoen, jos option ostaja tekee voittoa, tekee sen myyjä täsmälleen saman verran tappiota. Short-position voitot ovat siten long-position tappioita.

Alta löytyy esimerkki short call -positiosta. Se on peilikuva long call -positiosta, joten myyjä voi tehdä preemion verran voittoa tai hävitä periaattessa rajattomasti. Myyjän optiosta saama preemio on 10 senttiä. Jos strike price on 9 euroa, markkinahinnan laskiessa sen alapuolelle myyjän voitto kääntyy tappioksi.

Optioiden myyntiin liittyvät riskit ovat huomattavasti suuremmat verrattuna niiden ostamiseen liittyviin riskeihin. Taas kerran muistutuksena, myyjällä (short-positiossa olevalla) on velvollisuus myydä. Tästä johtuen short-positioihin yhdistetään usein tiukat stop loss -tasot, etteivät tappiot kasva liian suuriksi.

Short put

Myös short put -positio on peilikuva long-positiosta. Myyjä voi voittaa preemion verran, mutta tappiot ovat suurimmillaan osakkeen hinnan pudotessa nollaan.

Alta löytyy esimerkki short put -position tuottokuvaajasta. Esimerkissä strike price on 8,5 euroa, ja maksimaalinen tappio on hieman yli 100 euroa. Yleisesti, optioiden myyjät ( eli kirjoittajat) kirjoittavat optioita saadakseen ylimääräistä tuottoa omistamilleen osakkeille.

Tällöin he arvioivat, että myyty optio todennäköisesti erääntyy arvottomana. Toisin sanoen, he ovat sitä mieltä, että todennäköisyys sille, että optio vanhenee in-the-money tilanteessa on riskeihin nähden riittävän pieni, ja myynnistä saatava preemio kattaa kyseisen riskin. Lue lisää optioiden volatiliteetista ja todennäköisyyksistä.

Optioyhdistelmät

Koska sijoittaja voi omistaa sekä myynti- että osto-optioita samaan aikaan, voi erilaisista optioista rakentaa erilaisissa tilanteissa tuottoa tuovia optiokombinaatioita. Tällöin sijoittaja hyötyy joko muutoksista kohde-etuuden markkinahinnassa tai esimerkiksi niiden puuttumisesta. Esimerkkejä erilaisista yhdistelmistä löytyy optioyhdistelmiä käsittelevästä artikkelista.

Esimerkiksi jos sijoittaja uskoo, että markkinoilla (tai kohde-etuuden hinnassa) tulee tapahtumaan muutoksia jompaan kumpaan suuntaan, hän voi käyttää optioyhdistelmää josta käytetään nimeä straddle. Yhdistelmä tuottaa voittoa, jos kohde-etuuden markkinahinta joko nousee tai laskee merkityksellisellä tavalla. Tämä siis tarkoittaa, että yhdistelmä tuottaa tappiota jos hinta pysyy samana. Straddlen voi rakentaa kahdella optiolla. Yhdistelmässä ostetaan samalla strike pricella sekä call- että put-optiot. Strike pricesta muodostuu kolmion kärki. Alla olevassa esimerkissä se on 9,00 euroa. Yhdistelmän luomiseksi joutuu ostaja maksamaan preemiot molemmista optiosta.

Haluatko tietää enemmän optioiden ostosta ja myynnistä LYNXin kautta?

LYNX tarjoaa kattavan valikoiman optioita ympäri maailman, kilpailukykyisellä hinnoittelulla ja tarjolla on sekä amerikkalaisia että eurooppalaisia optioita. LYNXin asiakkailla on pääsy yli 100:n pörssiin 25:ssä eri maassa, mukaan lukien Kiina, Yhdysvallat, Saksa, Australia ym.